Mätsäri on nähty ja käyty, jaloista tuntee, että on käyty. Ihme on jos ei unesta täyty, pienet silmät ja pää.
Ja hyvin täytty Pihlan ja Pipsan simmut unesta, kun päästiin kotiin. Emme keränneet mainetta ja kunniaa sunnuntain mätsäristä, koska Pihlalle tuli yhtäkkiä kesken kehää kamalan ikävä minua (Laura siis toimitti esittäjän virkaa) ja Pipsa nyt ei vain halunnut rinsessaa leikkiä. Mutta, tapasimme ihanan 5-v göötti herran, jonka kanssa pääsemme toivottavasti lenkille. Saimme siis uuden ystävän :)
Parkkipaikalle tuuli niin kamaslti, että silmiä ei voinut pitää aukia ja näin ollen ei voinut ottaa kuvia. Paikalla oli kamalasti koiria ja pienet ja valkoiset, joilla oli rusetti vei voiton. Ehkä. En kyllä ole varma, koska en voinut niitä silmiä pitää auki.
Alla hauska kuva Pipsasta, kun se lentää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti